Keppuligaala 2016

Lauantaina 2.4.2016 Finlandia-talolla vietettiin ensimmäistä Suomessa järjestettävää autismiin liittyvää hyväntekeväisyysgaalaa - Keppuligaalaa. Minut oli palkattu dokumentoimaan kyseinen tapahtuma. Etukäteen täytyi ensinnäkin tutkia, mistä tapahtumassa oli oikein kyse - ja mitä tuo mystinen "keppuli" tarkoittaa?

"Keppuli-sana on Autismisäätiön taiteilijan, Hannan, oma sana. Hanna on työskennellyt ja tehnyt taidetta Autismisäätiöllä sen perustamisesta saakka, Hannan vanhemmat olivat perustamassa Autismisäätiötä. Keppuliksi Hanna kutsuu useimmiten muovi- tai lasiesinettä, jota naputtamalla tulee hauska ääni ja jonka kädessä pitämisestä tulee hyvä olo." Näin luki Autismisäätiön sivuilla.

Kyseessä oli siis hyväntekeväisyysgaala, joka järjestettiin YK:n julistamana maailman autismitietoisuuden päivänä. Useassa eri kaupungissa ympäri Eurooppaa huomioitiin päivä valaisemalla tunnettuja rakennuksia autismiliiton tunnusvärillä - sinisellä. Suomessa valaistiin Finlandia-talo.

Muutaman tunnin kestävää tapahtumaa oli juontamassa Peter Nyman. Esityksiä oli niin video- kuin livemuodossa. Liveosuudesta vastasivat Emma Salokoski duo ja Lucas musisoinneeillaan, sekä Autismisäätiön oma teatteriryhmä Vautsi teatteriesityksellään. Gaalassa julkaistiin taiteilija Stefan Lindforsin Autismisäätiölle pro-bono suunnittelema Keppuli-esine sekä valittiin Vuoden Keppuli. Tapahtuma piti lisäksi sisällään puheita mm. Autismisäätiön toiminnanjohtaja Ritva Ulanderilta ja terveysministeri Hanna Mäntylältä.

Tunnelma tapahtumassa oli melko virallisesta ulkoasustaan huolimatta rento. Kuvaajana sain keskittyä rauhassa dokumentointiin ja ilta eteni kameran takana varsin nopeasti. Haasteita toi ainoastaan paikan valaistus, joka oli melko hämärä ja osaksi värivaloilla valaistu. Lavalla olevia henkilöitä oli kohtalaisen helppo kuvata, joskin erilaisia kuvakulmia ei ollut montaa tarjolla. Yleisöön valoa ei arvatenkaan meinannut riittää, mutta onneksi välillä sentään sen verran, että sieltäkin sai muutaman kuvan napsittua. Tästä on helppo päätellä, että salamat pysyivät tälläkin kertaa repussa. Tämänkaltaisissa dokumentoinneissa harvoin niitä käytetäänkään. Kuvasin pääosin toisessa rungossa Sigman 35mm 1.4 Art (huikea tapahtumakuvauslinssi!) kiinni ja toisessa Canonin 70-200 2.8L, jolle valoa tosin riitti vain lavalla. Lisäksi täytyi napata pari laajempaa fiiliskuvaa 24-70 2.8 L linssillä.

45 minuutin väliajan käytin tarjoiluiden ja mahdollisimman monien vieraiden tunnelmien dokumentointiin. Paikalla oli arviolta reilusti yli 200 vierasta aveceineen. Väliaika-tila oli myös kohtalaisen hämärä ja sekavaloinen, mutta 35 millinen ja valkotasapaino ruukkailu tuottivat ihan kelvollisen tuloksen.

Kokonaisuudessaan illasta jäi hyvät fiilikset - niin itse gaalasta kuin omasta työstä. Oli mielenkiintoista olla tällaisessa tapahtumassa kuvaajana, vaikka itse työ olikin hyvin perustavanlaatuista dokumentaatiota. Kiitokset Autismisäätiön väelle - Hyvää työtä! Alla kuvakooste illasta.